°°  scroll down for english  °°


Moi,

Nimeni on Ville Lindén, olen suomalainen venesuunnittelun opiskelija sekä myös veneenveistäjänä ja purjehtijana kokenut reissari. Olen ollut mukana Ceiba –projektissa aktiivisesti noin kuukauden verran ja seurannut sitä sivusta paljon pidempään. Puuveneiden –ja laivojen rakennus perinteisin menetelmin on intohimoni ja sopivan haastavan ja mielenkiintoisen uudisrakennus projektin etsintä sekä kiinnostus viime vuosina eri puolilla maailmaa alkaneita purjelaivarahtiprojekteja kohtaan johtivat minut ottamaan yhteyttä SailCargo Inc.:n perustajiin Danielle:en ja Lynx:iin viime kesänä.

Pidän ajatuksesta vähentää rahtilaivaliikenteen hiilidioksidipäästöjä hyödyntämällä tuhansien vuosien aikana hyväksi havaittua purjeiden voimaa (vaikkakin sen laajamittainen kaupallinen käyttö rajoittuu paljolti sopivat tuuliolosuhteet omaavin maailman kolkkiin). Vanhanaikaisten purjelaivojen rakentaminen rahdin kuljetusta varten on toki paljolti symbolista ja alusten suurin meriitti lienee ihmisten tietoisuuden lisääminen vaihtoehtoisista energiamuodoista ja –ratkaisuista. Omasta mielestäni ainoat riittävät keinot ilmastonmuutoksen ja ympäristötuhojen hillitsemiseen ovat radikaali muutos elintavoissamme (varsinkin länsimaissa), yleisen kulutuksen jyrkkä vähentäminen sekä nykyisen rahatalousjärjestelmän kuoppaaminen ja sen tilalle uuden, paljon nykyistä enemmän maapallon ja inhimillisten resurssien ehdoilla toimivan, kaupankäyntijärjestelmän luominen.

Yllä oleva ajattelu sekä pitkäaikainen kiinnostukseni Latinalaisen Amerikan kulttuureja, ihmisiä ja kieliä kohtaan tekivät Ceiba:n rakennusprojektissa työskentelystä hyvin luontevan vaihtoehdon viettää kesälomani toisen ja kolmannen yliopisto lukuvuoden välissä. Pystyn myös hyödyntämään venesuunnittelu opinnoista jo saamaani tietotaitoani ja opin myös paljon uutta tulevan varalle.

Viime viikkoina olen tehnyt 3D -suunnitelmaa ja piirustuksia Ceiba:n suojaksi nousevasta suuresta, seinistään suurimmalta osin avonaisesta hallista ja aluksen hallista vesille saamiseksi tarvittavista rakenteista. Halli tulee olemaan noin kaksikymmentä metriä veden rajasta – tosin vain korkean veden aikaan. Laskuveden vallitessa matkaa vesille on 150-200m, mutaisen ja melko pehmeän, hyvin loivasti viettävän pohjan yli. Rantaviivaa reunustavat suojellut mangrovet, joiden seassa elää Amerikan Krokotiileja. Tältä pohjalta ajateltuna vesillelasku saattaa kuullosta hyvinkin hankalata projektilta, mutta tekninen johtajamme Lynx on vakuuttunut luontevan ratkaisun löytymisestä. 

3D -mallinnus Ceibasta sen laskuhetkellä: En malta odottaa näkeväni tämän oikeassa elämässä! / 3D -model of Ceiba on its way down to the water. Cannot wait to see that day!

3D -mallinnus Ceibasta sen laskuhetkellä: En malta odottaa näkeväni tämän oikeassa elämässä! / 3D -model of Ceiba on its way down to the water. Cannot wait to see that day!

Aluksen uppouma (eli sen paino ilman rahtia) tulee olemaan 250-300 tonnia ja tarvittava syväys noin 3m. Vuoden suurimman vuorovesi vaihtelun aikaan tämä syväys löytyy korkena veden aikaan noin 150m päästä rannasta ja rakennuspaikasta. Alus täytyy siis kiskoa jonkinlaisen ’kelkan’ taikka trailerin ja hinaajan avulla mudan päälle rakennettuja, todennäköisesti puisia, kiskoja pitkin tarvittavaan syvyyteen. Myös jonkinlaisia kellukkeiden käyttöä aluksen ympärillä on suunniteltu leveyssuuntaisen vakavuuden varmistamiseksi ja mudassa hinaamisen helpottamiseksi.

Ceiban laskupaikka korkean... / Ceiba`s intended launching site at the high...

Ceiban laskupaikka korkean... / Ceiba`s intended launching site at the high...

...ja laskuveden aikaan / ...and low water.

...ja laskuveden aikaan / ...and low water.

Vesillelasku strategian suunnittelun lisäksi olen ollut metsuri/puuseppä tiimimme (joka myös kostuu useista kansalaisuuksista) apuna sypressi tukkien sahaamisessa laudoiksi täällä Monteverde:ssä ja Tyynenmeren rannikolla Punta Morales:ssa sijaitsevalla telakkatontilla olevaan puuhun rakennettavan toimiston ja siellä tarvittavien huonekalujen saattamisessa valmiiksi.

Puusta roikkuvia toimisto rakenteita  / Office structures hangin from the tree

Puusta roikkuvia toimisto rakenteita  / Office structures hangin from the tree

Päämajapaikkamme Monteverde sijaitsee noin 1200m korkeudessa merenpinnasta, noin 50km sisämaahan Tyynenvaltameren rannikolta ja ilmasto on trooppinen, mutta vuoriston takia ei kuitenkaan hiostavan kuuma kuten rannikolla. Lämpötila on ympärivuoden ja vuorokauden +20-25∞C ja juuri alkamassa olevan sadekauden (elo-marraskuu) takia melko kostea. Rankat ukkoskuurot ovat lähes jokapäiväisiä ja luovat jatkuvan lämmön kanssa ideaalit olosuhteet hyvin rehevälle kasvikunnalle. Kaikkea ympäröi eliökunnaltaan erittäin monimuotoinen ’pilvimetsä’ (cloud forest), jonka saa nimensä vuoriin pysähtyvistä sadepilvistä, jotka sekoittuvat erottamattomasti metsästä auringonpaisteen ja lämmön myötä nousevaan vesihöyryyn luoden erittäin maagisen tunnelman.

Patikoimassa tulivuoren rinteillä / Trekking at the slope of volcano

Patikoimassa tulivuoren rinteillä / Trekking at the slope of volcano

Pilvien keskellä / Feeling the clouds

Pilvien keskellä / Feeling the clouds

`Pilvimetsää` / Cloud forest

`Pilvimetsää` / Cloud forest

Mielenkiintoisen työn lomassa vapaa-aikaakin on ollut ja se on kulunut suurimmalta osin ympäröivillä vuorilla patikoidessa ja luontoa ihmetellessä. Eksoottisia eläimistä, kuten vyötiänen, aguti ja nenäkarhu (coati) näkee välillä asuntomme pihallakin ja hyvin värikkäitä perhosia sekä lintuja voi myös tavata lähes kaikkialla lähiympäristössä. Öisin heinäsirkat ja lukemattomat muut hyönteiset soittavat taukoamatonta konserttoaan. Tältä pohjalta Costa Ricaa voikin siis hyvällä syyllä kutsua trooppiseksi paratiisiksi ja tätä kuvastaa myös usein paikallisten huulilta pääsevä ”Pura Vida!” –lausahdus (’täyttä elämää’), jota käytetään useimmiten tervehdyksenä, mutta joka myös hyvin kiteyttää tuntemukseni ensimmäisestä kuukaudestani Ceiba –projektin parissa!

 


 

ENGLISH TRANSALATION:

Hello everybody,

My name is Ville Lindén, I'm Finnish boat design student, as well as well-seasoned boat-builder and sailor. I have been actively involved in project Ceiba about a month and been following it from the side for way longer. The construction of wooden boats and ships by traditional methods is my passion and the quest for a challenging and exciting newbuilding project and the general interest on movement of transporting goods by sail, that has emerged in recent years around the world, led me to contact SailCargo Inc.'s founders Danielle and Lynx last summer.

I like the idea of educing carbon dioxide emissions and other pollutants from freight transport by making use of the power of the wind, proven well-worthy over thousands of years of human history (although its large-scale commercial use is largely limited to areas/routes with suitable wind conditions). The use of traditional sailing ships for freight transport is, of course, largely symbolic, and the ships’ greatest merit the ability to raise awareness among people about alternative energy solutions in transport. In my opinion, the only really adequate means to curb climate change and environmental crisis are a radical change in our lifestyles (especially in the Western countries), a drastic reduction in consumption in general and the scrapping of current monetary system with the creation of a new one, which should be based much more on planet’s (and humans’) needs.

The above thinking and my long-standing interest in Latin American cultures, people and languages ade the work on Ceiba's construction project a natural choice to spend my summer between my 2nd and 3rd university years in England. I can also make use of knowledge that I have already gained on the yacht design course and will learn a lot more for the future.

In recent weeks, I have made a 3D model and drawings of the mostly open walled hangar to be built for Ceiba's protection and of the structures needed for vessel’s launching. The hangar will be about twenty meters from the water’s edge - albeit only in high water time. In the case of low tide, the distance to the water is 150-200m, over a muddy and rather soft, very slightly sloping bottom. The shoreline is bordered by preserved mangroves that also home American Crocodiles. From this point of view, a launching scenario sounds like a very difficult task, but our technical director Lynx, is convinced that the suitable solution will be found when necessary.

The ship's displacement (i.e. its weight without cargo) will be 250-300 tons and the required draft about 3m. At the time of the greatest tidal heights of the year, this draft can be found at a distance of about 150m from the shore/building site. The ship must therefore be slid, with the help of tug boat, on a 'sled' or trailer, over wooden tracks laid on the mud to reach the required depth. Use of some kind of floating aids around the vessel is also suggested in order to ensure the transverse stability and to facilitate the tugging of the vessel over the mud.

In addition to the planning of the launching strategy and the construction hangar, I have been helping our lumberjack/carpenter team (which also consists of several nationalities) on sawing cypress logs to boards here in Monteverde, and on the Pacific coast, in Punta Morales, on the construction of treehouses serving as offices of the shipyard.

Our base in Monteverde is located some 1200m above sea level, about 50km inland from the Pacific coast and the climate is tropical, but not too hot and murky, like on the coast, because of the mountains. The temperatures stay between +20-25°C whole year, day and night, and as the rainy season (August-November) is just about to start, the air is pretty humid. Rough thunderstorms are almost daily and, alongside with the constant warmth, create ideal conditions for a very lush vegetation. Everything is surrounded by highly diverse "cloud forests", which are named after the rain clouds stopped by the mountains, that are inseparably mixed with water vapour raising from the forest as a result of sunshine and heat, creating a very magical atmosphere indeed.

My leisure time between the nteresting work has been mostly spent on the surrounding mountains hiking and exploring the surrounding nature. Exotic animals, such as the Armadillos, Agoutis and Coatis, can be sometimes seen even in the yard of our house and very colourful butterflies, as well as birds, can be encountered almost everywhere in the vicinity. At night, there is ever-lasting concerto of grasshoppers and other insects. 

These things in mind, Costa Rica may well be called a tropical paradise, and this is often reflected as phrase heard on the lips of many locals - "Pura Vida!" ("pure life"). It is mostly used as a friendly greeting but also sums up very well my feelings after the first one month working on the Ceiba project!